Blog

Taalintehdas ja Kasnäs elokuussa 2018

Suomen kaunis saaristo on jo vuosia sitten saanut ihailuni, joka ei vaikuta laimenevan. Lempialueekseni on muodostunut nykyisin Kemiönsaaren kuntaan kuuluvat Taalintehdas (Dalsbruk) ja Kasnäs, joka on myös osa Hiittisten saaristoa.

screenshot_20180804-071040.png

Taalintehdas oli vuoteen 2009 asti Dragsfjärdin kunnan keskus. Sittemmin Dragsfjärd, Kemiö ja Västanfjärd ovat yhdessä muodostaneet Kemiönsaari- nimisen kunnan. Taalintehtaalla asuu noin 1 700 ympärivuotista asukasta. Kesäaikaan asukasmäärä moninkertaistuu.

Taalintehtaan sataman empiretyyliset rantamakasiinit ovat valmistuneet 1830-luvulla. Ne ovat merkityksellinen osa Taalintehtaan historiaa, joka on saanut alkunsa 1600-luvulta. Taajama on saanut nimensä nimenomaisesti Taalin tehtaasta, joka toimi vuosina 1686 – 2012. Varhainen rautaruukki toimi rautatehtaana sulkemiseensa asti.

Taajamasta löytyy asutuksen lisäksi ainakin kaksi ruokakauppaa, apteekki, terveyskeskus, ravintola, kaksi kahvilaa, laaja vierasvenesatama, ehta sekatavarakauppa Wallgrens,  kaksi jäätelökioskia, Alko ja rantahotelli.

Kesäisin talven ajan uinuva kylä herää henkiin kesäasukkaiden ja tapahtumien johdosta. Heinäkuussa vietettävät Baltic jazzit keräävät huomattavan määrän vierailijoita. Elokuun alussa monitaidefestivaali Norpas tuo myös väriä katuelämään.

Tällä reissulla bongasin antikvariaatin, jota mainostettiin pienellä pahvi-ilmoituksella. Sisältä löytyi melkoinen aarrearkku, valtava määrä pokkareita euron kappalehinnalla.

Sataman vietessä kesäisin toimivalta Saaristolaistorilta löytyy joitakin paikallisia tuotteita ja pikkuinen kahvila. Tällä reissulla löysimme myös frisbeegolf -radan.

IMG_20180803_122242.jpg

Taalintehtaan taajaman ulkopuolella on mökkikyliä, joissa voi majoittua. Itse en ole milloinkaan majoittunut rantahotellissa, vaikka se kovin kutsuvalta näyttääkin. Muutaman kerran olen vuokrannut vanhoista, tehdastyöläisille 1700-luvulla rakennetuista luhtitaloista, pikkuruisen asunnon. Kerran olen majoittunut kauempana Ålmösan mökkikylässä. Useimmiten 15 minuutin ajomatkan päässä oleva Kasnäs on vetänyt pidemmän korren, niin myös tällä kertaa. Vuosi sitten oli valinta helppo, kun sisareni kysyi minne saaristossa veisimme hänen Amerikasta vierailulle tulevan ystävänsä.

Aiemmin saareen kuljettanut Lövön lossi on korvattu sillalla, mikä toki telee matkanteosta jouhevampaa. Näkymät ovat sillaltakin hulppeat!

Pieni saaristokylpylä tarjoaa majoitukseen huoneita, jotka on rakennettu simpukanmuotoisina rivitalomaisina rakennuksina.

En osaa tarkalleen nimetä vuotta, jolloin ”eksyin” tänne ensivierailulle. Lapseni olivat melko pieniä, joten arvelen sen olleen ehkä 2003 (pitänee tarkistaa asia valokuvista). Nyt 15 vuotta myöhemmin olen täällä ensikertaa ilman lapsia, joista vanhempaa kai pitäisi jo täysi-ikäisiksi tituleerata, nuorempaakin loppuvuodesta. Näiden vuosien aikana täällä on tullut oleskeltua perheenä (välillä kummilapsia mukana), ystävien kanssa ja viime vuonna sisareni, hänen ystävänsä, sisareni tyttären, sisareni kummitytön ja oman kuopukseni kanssa. Taalintehtaalla olen näinä vuosina majoittunut 4 kertaa ja Kasnäsissä tämä saattaa olla 7. kerta, joista yksi on ollut talvella.

Alueelta löytyy majoituksen ja kylpylän lisäksi pieni kauppa, ravintola, minigolfia, luontopolku (Metsähallitus on valitettavasti sulkenut Sinisimpukan luontokeskuksen), vireä vierasvenesatama palveluineen, pieni kauppalaituri myymälöineen, hiekkaranta ja erikseen vuokrattava iso rantasauna, pieni grillikota ja isompi grillirakennus kalliolla. Erilaisiin veneretkiin lienee myös mahdollisuus.

 

Kasnäsistä lähtevät autolautat Hiittisten saaristoon (M/S Stella) ja Rosalaan (M/S Aurora). Rosalaan kestää matka vajaa puoli tuntia ja sieltä löytyy mm. Viikinkimuseo ja kahvila. Kasnäsistä käsin on mahdollista vierailla myös Bengtskärin majakalla.

cof

Screenshot_20180804-092618

Täällä suunnalla käydessäni käyn lähes aina myös Högsåran saarella. Sinne pääsee lossilla Svartnäsin satamasta. Auto on syytä jättää Svartnäsin lossirantaan ja jatkaa matkaa kävellen.

Saarella on mm. ihania hiekkarantoja, majoitusta ja jo kuuluisaksikin yltänyt Farmor’s cafe. Pelkästään tämä kahvila on matkan arvoinen.

 

Kasnäsissä taas on nyt muutaman vuoden toiminut hurmaava, pikkuinen kahvila, Källarvinden. Siellä pitää aina myös poiketa.

Kasnäsistä saa päivittäin hankittua mm. tuoretta kalaa ja paikallisia käsitöitä. Lähellä Taalintehdasta on keramiikkapaja, jossa tehdään kauniita kulhoja,  valitettavasti paikan aukioloajat ovat epäselvän sekalaiset.

Tällä alueella saa hyvin kulumaan rauhallisen, pitkän viikonlopunkin. Hotelliaamiaisen kautta on helppo lähteä kotimatkalle.

 

 

 

 

Harvinainen hellekesä 2018

Ihana ja harvinainen Suomen hellekesä jatkuu edelleen ☀. Kotimaahan palattuani olen viettänyt osaviikot työn parissa ja sen toisen osan viikoista elellen kesäistä arkea. Autotallin maalausta, pyykin pesua, mattojen pesua, mustikoiden pakastamista, vapaaehtoistyötä teatterilla, yritystä pitää kesäkukat hengissä ja muita yhtä kunnianhimoisia tehtäviä suorittaen.

Screenshot_20180802-191319

Tyytyväisin olen ollut LUKEMATTOMIEN kirjojen pinoon yöpöydälläni. Se tarkoittaa, että kaikki nuo ihmeelliset tarinat odottavat edelleen kokemistaan.

dav

Pikkupyrähdykset vaihteleviin paikkoihin, perhe ja ystävien tapaaminen on kruunannut kauniin kesän. Sisareni luota matkalta palattuani lähdin Jyväskylään tapaamaan kahta ystävääni ja toista sisartani jo ennen matkalaukkuni saapumista kotimaahan (tiedän, saatatte olla kuulleet tästä ”vastoinkäymisestäni” jo aiemminkin ja ymmärrän, ettei tämä oikeasti ole vastoinkäyminen😀). Jankuttamisen uhallakin kuitenkin huomautan, että kun kahden matkalaukun siirtäminen normaalioloissa Arlandasta Helsinkiin kestää lähes 5 vuorokautta, on SAS:lla hieman petrattavaa toiminnassaan. Jyvsäkylään suuntasin kuitenkin junalla 😀.

Jyväskylä on kaunis kaupunki, mutta vielä merkityksellisemmän matkasta teki tapaaminen hyvä ystävän kanssa, kun edellisestä tapaamisesta on päässyt kulumaan aivan liian pitkä aika. Jaoimme välimatkan, emme ehkä ihan kristillisesti tasan, mutta välille osui Jyväskylä.

Nuoremman tyttäreni kanssa kävimme Ähtärissä ihailemassa Lumia ja Pyryä. Oli hauska verestää muistoja, täällä olimme käyneet Adan ollessa pieni. Mutta kovin oli kalliiksi muuttunut eläintarhavierailun hinnoittelu.

Sukulaistapaaminen on muistoihin jäävä hetki, etenkin kun se tapahtui paikassa, jossa muistelen käyneeni viimeksi ehkä 30 vuotta sitten (joka tapauksessa niin kauan sitten, että en haluaisi edes laskea vuosien kulumista).

Screenshot_20180802-195035

Ystävän vinkistä ajelin tyttäreni kanssa Mahnalaan testaamaan Yrjölän marjatilan itsetehdyt mansikkasorbetin ja vaniljajäätelön. Ajomatka oli kuulemma herkun arvoinen.

Screenshot_20180802-192607

Aina yhtä viehättävä Tampereen Tallipiha ansaitsi vierailun. Harmikseni vierailu Viikinsaareen on jäänyt väliin jo muutaman kesän ajan.

Screenshot_20180802-194944Tessan ollessa vierailulla Suomessa vietimme kauniin ja kuuman päivän Naantalin vanhassa kaupungissa.

Tätä kirjoittaessani istun penkillä Kemiönsaariston yhdessä kärjessä, Kasnäsin kauppalaiturilla. Tämä paikka on minulle merkityksellinen, olen viettänyt täällä ja tällä alueella aikaa niin monena vuonna, etten osaa heti edes varmasti sanoa lukumäärää. Lapseni ovat olleet pieniä ensivierailun aikaan. Tämä kuitenkin ansaitsee ihan oman tarinansa, joten päätän tällä kertaa tähän. Hellepäivän ilta, lämpöä on enää +24 ja pieni tuulenvire puhaltelee. Vesillä on paljon veneitä, vierasvenelaiturissa käy tasainen kuhina ja ympärillä on elämää. Missä voisi pysähtyä hetkeen, jos ei tässä?

 

 

 

 

Matkalaukkuni on minulle niin tärkeä…

Tai siltä se ainakin tällä hetkellä tuntuu!

Lieneekö ikävä kateutta siitä, että laukkuni pääsee matkailemaan maailmalla ilman minua, vain esikoiseni laukku kaverinaan (eivät ole vielä edes riittävän vanhoja reissaamaan kahdestaan).

Ystäväni ehdotti järkeenkäypää selitystä; eroahdistukseni voisi johtua siitä, että reissuni ei ole kunnolla päättynyt, koska en ole päässyt purkamaan tavaroita paikalleen, säilömään laukkua omaan koloonsa, muistelemaan päättynyttä reissua ja haaveilemaan seuraavasta. Olen samaa mieltä hänen kanssaan.

Toisaalta kaipuun määrään voi vaikuttaa myös se, että suurin osa vaatteistani on on pakattu tuohon kapsäkkiin, joka hengailee ilmeisesti Arlandassa. Nuorempaa lastani ei huoli juurikaan hetkauta, hänen laukkunsa saapui tunnollisesti ajallaan Helsinkiin. Eilen hän tyytyväisenä sovitteli päälleen reissusta ostamaansa uutta hametta ja kenkiä. Kyllähän minäkin ilahtuisin, jos voisin pukea päälleni hankkimani uudet housut, mutta toisaalta saattaisin olla yhtä tyytyväinen jos saisin vanhat farkkuni..

Tilannetta helpottaisi jos reissuun lähtiessä osaisi pakata maltillisesti. Mutta ominaisuuksiksi kuuluu ylipakkaaminen, erityisesti vaatteiden osalta.

Tällä hetkellä laukku on myöhässä lähes 2 vuorokautta. Tarkistin, että Arlandasta lentää Helsinkiin vuorokaudessa 14 lentoa. Laukkuni on siis jäänyt kyydistä yhteensä 28 lennolta.

SAS vastaanottaa laukkutiedusteluja vain sähköpostitse, lupaavat vastata viikon sisällä. Finavian tulopalvelu vastaa ystävällisesti puhelimeen, mutta ei voi tehdä asialle mitään, jos Arlandassa ei tehdä lentosuunnitelmaa. Ensimmäinen lentosuunnitelma laukulleni tehtiin lauantaina klo 18 saapuvaan koneeseen. Kapsäkkini oli ilmeisen kiireinen, koska ei näemmä ehtinyt siihen. Eiliselle ei tehty yhtään lentosuunnitelmaa (ymmärtäähän tuon, lepopäivä ja vain 14 konetta lensi Helsinkiin). Tälle päivälle on laukulleni jälleen varattu paikka noin puoliltapäivin saapuvaan koneeseen, toivottavasti se on jo sen verran kyllästynyt kentällä loikoiluun, että ehtisi kipittää kyytiin! Sitten olisi enää jäljellä liftaaminen Helsingistä Tyrväälle 👍.

Tässä laukkuni.on vielä kiltisti tallessa, paluumatkalle lähdössä 😀✈. IMG_20180706_074551.jpg

Mitä kotimatkalla mieleen juolahtaa

cof

Perjantaina aamulla siirryimme lomakodistamme lentokentälle. Isäntäperheemme ansaitsee suuret kiitokset 💙.

Seuraavan vuorokauden agenda oli matkustaa: lentokonetunteja tuli noin 12, lentokenttätunteja 8 ja kotimatkaa pari-kolme tuntia autolla. Putkeen valvottuja tunteja 30. Hukattujen matkalaukkujen saldo 2 (SAS:n onnistumisprosentti oli tässä siis 33,3).

Pitkin kotimatkaa, odotellessa, kirjoitelin mitä mieleen tuevia asioita, nimittäin asioita joihin kiinnitän edelleen huomioni Amerikassa matkustellessa. Monia asioita en enää huomioi niin kuin ensimmäisellä matkallani, mutta joitakin edelleenkin. Tässä niitä tulee ihan sekalaisessa järjestyksessä…

1. Ruuhkaa ei ole kukaan kokenut koskaan Suomessa. Autossa voi viettää tunteja, muista aina ottaa vettä mukaan, mutta älä juo sitä ettei tule vessahätä

2. Hintalapuissa mainittu hinta ei sisällä veroja, ne lisätään kassalla.

3. Laktoosittomien tuotteiden valikoima on olematon, eikä niitä suinkaan saa kaikista kaupoista.

4. New Yorkin takseissa on kyltti, jossa kerrotaan kuinka paljon vankeutta on luvassa mikäli hyökkää kuljettajan kimppuun.

5. Kaikissa WC- tiloissa on lappu, joissa kehoitetaan paikan työntekijöitä pesemään kätensä.

6. Gluteenittoman annoksen mukana voidaan hyvällä omallatunnolla tuoda vaikkapa vehnäcrackereita.

7. Mikäli kaupunkia kiertävällä 6-kaistaisella tiellä sattuu onnettomuus, se ruuhkautuu, tunneiksi.

8. Ostaessasi asiaa johon sisältyy palvelua, sinun tulee tipata, mielellään 15-20% oston loppusummasta.

9. Tippaaminen pitäisi tehdä käteisellä (kuljeta siis aina 1-5-10 dollarin seteleitä mukanasi) ja antaa itse esim. tarjoilijalle. Tämä siksi, että nämä rahat menisivät suoraan työnntekijälle, eivätkä yrityksen kassaan. Useimmiten nämä työntekijät ovat minimipalkkaisia ja saavat tulonsa juuri tipeistä.

10. Verotus on eri suuruista eri osavaltioissa (koskee myös palveluita ja tuotteita, kuten ruokaa). Tämä pitää tietää, koska siinä hintalapussa näkyy edelleen veroton hinta.

11. Polttoaine on halpaa

12. Kaikki ajavat isoilla autoilla.

13. Täällä pieni auto on Suomen citymaasturi.

14. Joissakin osavaltioissa autoja ei tarvitse katsastaa.

15. Etelävaltioissa on ulkona kuuma, sisällä vastapainoksi niin tehokas ilmastointi, että välillä jopa palelee.

16. Haluan kotiin pakastinkaapin jossa on jääpalakone.

17. Haluan kotiini myös sähköllä toimivan Instapotin, mutta näemmä niitä ei myydä Suomessa.

18. Shekit ovat arkipäivän maksuvaluuttaa.

19. Luottokortilla voi ostaa lähes mitä vain luettelemalla numerot virkailijalle puhelimessa.

20. Viimeisen vuoden aikana pankkikorttikoneisiin on täälläkin ilmestynyt sirukortinlukijat. Ne jopa toimivat melkein joka paikassa.

21. Mikä tahansa tuote on helppo palauttaa kauppaan, jos se ei miellytäkään.

22. Poikkeus kohtaan 21. Forever21 – vaatekauppa ottaa vastaan myymänsä viallisen tuotteen vain, jos siinä on tuotelappu kiinni (ei ole väliä kuinka kauan sitten tuote on ostettu, mutta jos vian huomaa laput irrotettuaan…)

23. Paketit voidaan hyvin jättää kotioven taakse odottamaan asukkaan paluuta.

24. Alkoholin ostamisen ja käytttämisen ikäraja on 21-vuotta (ainakin tässä osavaltiossa).

25. Ajokortin saa ajaa 16 -vuotiaana. Tästä johtuen ei ole mopoja eikä mopoautoja. Iästä riippuen autoilun kellonaikoja on rajoitettu.

26. Vakuutusmaksusi nousevat pilviin jos ulkomaalainen ajaa autollasi, ulkomaalaisella ajokortilla. Samoin tapahtuu jos saat sakot.

27. Ajokortti uusitaan aina kun muutat, koska siinä on osoite. Sen uusiminen on lähes ilmaista.

28. Ajokortin ajaminen on lähes ilmaista.

29. Asuntoautojen perään kiinnitettävillä kärryillä kuljetetaan henkilöautoja mukaan lomalle (esimerkiksi Floridaan) niin että autojen eturenkaat ovat kärryn päällä ja takarenkaat kulkevat asfaltilla

30. Paketteja/postia jakavia yrityksiä on paljon.

31. Etelävaltioissa ihmiset ovat todella ystävällisiä, paitsi ne jotka eivät ole.

32. ”How are you?” on tervehdys, jonka kuulet kaikilta, usein kaupan kassamyyjiltä. Ainoa oikea tapa on vastata ”I am fine (tai vielä mieluummin great), how are you?”’ Älä kerro miten oikeasti voit.

33. Jos haluat kävellä (ainakin Charlottessa), sille on varattu omat puistonsa, jonne ajetaan autolla. Kaduilla ei kävellä. Minnekään. Eikä pyöräillä. Paitsi hullut suomalaiset kävelevät lähikauppaan.

34. Lähikauppa on kooltaan 3x Citymarket ja viereisissä taloissa on 49 muuta liikettä. Tällainen alue toistuu muutaman korttelin välein. Näitä kutsutaan Shopping centereiksi. Täällä saatat pystyä siirtymään kävellen kaupasta toiseen, mutta suositeltavaa on siirtyä autolla.

35. Mall on ostoskeskus, jossa kaikki kaupat ja tavaratalot ovat saman katon alla, valtavassa rakennuksessa.

36. Kukaan ei koskaan tunnu maksavan kolikoilla, mitä näillä kuuluu tehdä? Se ei ole minulle vielä selvinnyt, mutta kuulin kummitytöltäni, että Harris Teeterissä on kolikkoautomaatti, johon ne voi laittaa…

cof

37. Kaupat ovat huomanneet, että kolikot voi käyttää hyödyksi. Tällä reissulla todella monessa paikassa kysyttiin, haluaako pyöristää loppusumman seuraavaan täyteen dollariin (pienin seteli on dollarin arvoinen) ja lahjoittaa erotuksen hyväntekeväisyyteen, kauppa hoitaa sen puolestasi.

38. Kun liikennevalot ovat punaiset, saa Pohjois-Carolinassa kääntyä oikealle väistäen risteystä ylittäviä autoilijoita. Muissa osavaltioissa on tähän omat sääntönsä.

39. Katuja on vaikea ellei mahdoton ylittää, vaikka olisi liikennevalot. Kukaan ei ylitä niitä kävellen. Ilmeisesti. Paitsi suurten kaupunkien keskustoissa. New Yorkissa kadut ylitetään vaikka ei olisi suojatietä.

40. Vesijohtovesi on juotavaa – älä juo sitä, jos et halua juoda antibioottijäämiä tai muita vastaavia höysteitä.

41. Asumisen laaja kirjo, edullisimpia asuntoja ovat trailorit (asuntovaunut), joita myydään taloina. Näihin versioihin on tehty ulkovuori ja jätetty renkaat pois.

42. Tätä listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin, kuten ulkomaalaiset Suomesta ja suomalaisista. Meillä oli taas upea reissu!

43. Kotimatka on väsyttävä.

44. Huomenta! Kotiin on kiva tulla omassa sängyssä on mukava nukkua!

45. Matkalaukkuja kotiin odotellen, hyvää sunnuntaita kaikille 🙂.

Oak Islandin hiekkaranta ja lempeät aallot heinäkuussa 2018

Neljän tunnin ajomatka Charlotesta Oak Islandille sujui leppoisasti, ajelimme kohti itää, pääasiassa Highway 74 seuraillen.

Screenshot_20180702-114535

Tankkasimme viimeisellä huoltoasemalla ennen yllättävän pitkää (voisiko olla jopa 100 mailia) pätkää ilman tienvarsiasutusta.

Perillä majoituimme sisareni Airbnb: n kautta vuokraamaan taloon, jossa riitti tilaa.

Oak Islandille saavuttaessa ylitimme intercoastal waterwayn (tai intracoastal waterway; molempia nimityksiä ilmeisesti käytetään).

 

Se on ymmärtääkseni noin 3000 mailia (4800 km) pitkä vesiväylä, joka seurailee rannikkoa sisämaan puolella aina Bostonista Floridaan. Se on rakennettu Kongressin vuonna 1919 tekemän päätöksen mukaan suojaamaan kaupallista ( ja muutakin) liikennettä meren uhilta.

 

Screenshot_20180703-065829

Täällä Oak Islandilla, kuten monessa kohden itärannikon hiekkarantojen äärellä, on tavallaan kaksinkertainen loma-asutus veden äärellä. Loma-asuntoja on rakennettu niin vesiväylän äärelle kuin meren läheisyyteenkin.

Itärannikon hienohiekkainen ranta jatkuu varmasti satoja maileja. Kaksi vuotta sitten vierailin hieman etelämmässä, South-Carolinassa Sunset beachilla ja neljä vuotta sitten vielä etelämmässä Myrtle beachilla. Uskomattoman kuumaa hiekkaa ja lämmintä merivettä on ollut jokaisessa näistä paikoista.

cof

Kuvat riittänevät kertomaan näiden päivien tunnelmasta 🙂☀🍓🌊🏖.

cof

dav

dav

Puolen tunnin ajomatkan päässä Oak Islandilta sijaitsee tunnelmallinen Southportin pikkukaupunki, jonka alueella on kuvattu useita elokuvia ja televisio-ohjelmien kohtauksia. Ymmärrän hyvin miksi paikka on valikoitunut niin moneen elokuvaan; tunnelmallinen ja hyvin amerikkalainen.

Elokuvista tunnetuimpia, paikallisen museon mukaan, ovat:

Firestarter 1984, Crimes of the Heart 1986, Weelendkend ar Bernies 1989, The Butcher`s wife 1991, Spies 1992, Amos and Andrew 1993, Inkwell 1994, The birds II 1994, This World, The Crying baby,  Know What You Did Last Summer 1997, Buried alive II 1997, Holy Joe 1999, A Walk to Remember 2001,  Summer catch 2001, Oprah Winfrey Presents: The Wedding, Pirate Kids 2004, Nights in Rhodante 2008, Hart of Dixie 2011, Safe Haven 2012.

 

Tällä matkailukokemuksellani tuumaan myös, että pitäähän jokaisesta amerikkalaisesta itseään kunnioittavasta rantakaupungista löytyä myös ympäri vuoden avoinna oleva Joulukauppa 🎄.

Ja ehkä pitää pysyä tavoilleen uskollisena ja liittää tähänkin muutama ruokakuva, nämä on napattu, kun kävimme eräänä iltana Oak Islandilla Turtle Island nimisessä kalaravintolassa.

Ja tässä vertailun vuoksi kotikokin aikaansaannoksia 😀😀😀